Tykkään Olarista. Synnyin siellä, kävin välillä muualla ja
palasin. Niin moni muukin on tehnyt. Paikallissanonta ”onnellisten Olari”
kuulostaa kovin kornilta, mutta jotain erityistä tässä 70-luvulla rakennetussa
lähiössä on. Listasin tähän muutaman sellaisen asian, jotka tekivät meidän
perheen päätöksestä rakentaa juuri Olariin kovin helpon.
Kun arki-iltana tai viikonloppuna menee ulos, vaikkapa
leikkipuistoon tai pururadalle, siellä näkee ihmisiä ja tapaa tuttuja.
Olarilaiset viettävät aikaa ulkona. Pallokentät eivät ole autioita eikä
luistelukenttää aurata turhaan. Olarilaisilla pihoilla leikitään edelleen
kirkkistä ja grillataan talkoomakkaroita.
Lapsia ei tarvitse kuskata harrastuksiin – lähes kaikki harrastusmahdollisuudet ovat ihan lähellä, eli siis saavutettavissa
kävellen, juosten, pyörällä, skeitillä, potkulaudalla, bussilla…
Lähikoulu on tulevalta kotioveltamme parin korttelin päässä.
Sitä samaa koulua olemme me vanhemmat itsekin 30 vuotta sitten käyneet,
rinnakkaisluokilla, toisistamme tietämättöminä. Päivänkehrän koulun lisäksi
Olarissa on ainakin pari muuta alakoulua, kansainvälinen koulu, Steinerkoulu, yläkouluja ja Olarin lukio, monenmonta päiväkotia ja kuvataidekoulu.
Lähikauppaan voin lähettää ekaluokkalaiseni omine nokkineen
jätskiostoksille. Eivätkä jätskit edes ehdi sulaa kotimatkalla – kaupalle kävelee
viidessä minuutissa. Tai jaa, ehkä sittenkin annan kylmäkassin mukaan, koska
matkalla on kyllä kiviä, lätäköitä, muurahaisia, yhdet liikennevalot ja
eskarikaverin koti.
Tulevalle Iso Omenan metroasemalle on reilu kilometri. Ja
sitten tietysti ”Iso Omenan laadukkaat päivittäistavaraliikkeet sekä
pukeutumisen, palveluiden ja erikoisliikkeiden monipuoliset valikoimat tekevät
Isosta Omenasta suositun ostos- ja vapaa-ajanviettopaikan.” Öh, no joo,
palvelut löytyy, juu.
Toivoporukan kanssa suunniteltiin varaavamme yhteinen ilta,
jolloin tehdään jotain ihan muuta kuin toivoa. Suunnitelmissa on melontaretki.
Päivänkilontieltä on kymmenen minuutin pyörämatka merenrantaan. Sieltä voi
vuokrata kanootin tai kajakin illaksi parilla kympillä. Maailman kaunein
saaristo on vuokrapaikasta muutaman melanvedon päässä. Iltapalalle voi pysähtyä
vaikka Ison Vasikkasaaren keittokatokselle (allaoleva kuva on sieltä). Ja illaksi
kotiin.
Ainiin vielä yksi juttu: ainakin kaksi Toivon taaperoa
aloittaa elokuussa samassa sympaattisessa päiväkodissa. Olisi aika huippua, jos
taloyhtiömme yhteisöllisyyttä voisi soveltaa myös lasten hakemiseen ja
viemiseen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti