Miksi juuri Olarissa on hyvä asua?

Tykkään Olarista. Synnyin siellä, kävin välillä muualla ja palasin. Niin moni muukin on tehnyt. Paikallissanonta ”onnellisten Olari” kuulostaa kovin kornilta, mutta jotain erityistä tässä 70-luvulla rakennetussa lähiössä on. Listasin tähän muutaman sellaisen asian, jotka tekivät meidän perheen päätöksestä rakentaa juuri Olariin kovin helpon.

Kun arki-iltana tai viikonloppuna menee ulos, vaikkapa leikkipuistoon tai pururadalle, siellä näkee ihmisiä ja tapaa tuttuja. Olarilaiset viettävät aikaa ulkona. Pallokentät eivät ole autioita eikä luistelukenttää aurata turhaan. Olarilaisilla pihoilla leikitään edelleen kirkkistä ja grillataan talkoomakkaroita.

Lapsia ei tarvitse kuskata harrastuksiin – lähes kaikki harrastusmahdollisuudet ovat ihan lähellä, eli siis saavutettavissa kävellen, juosten, pyörällä, skeitillä, potkulaudalla, bussilla…

Lähikoulu on tulevalta kotioveltamme parin korttelin päässä. Sitä samaa koulua olemme me vanhemmat itsekin 30 vuotta sitten käyneet, rinnakkaisluokilla, toisistamme tietämättöminä. Päivänkehrän koulun lisäksi Olarissa on ainakin pari muuta alakoulua, kansainvälinen koulu, Steinerkoulu, yläkouluja ja Olarin lukio, monenmonta päiväkotia ja kuvataidekoulu.

Lähikauppaan voin lähettää ekaluokkalaiseni omine nokkineen jätskiostoksille. Eivätkä jätskit edes ehdi sulaa kotimatkalla – kaupalle kävelee viidessä minuutissa. Tai jaa, ehkä sittenkin annan kylmäkassin mukaan, koska matkalla on kyllä kiviä, lätäköitä, muurahaisia, yhdet liikennevalot ja eskarikaverin koti. 

Tulevalle Iso Omenan metroasemalle on reilu kilometri. Ja sitten tietysti ”Iso Omenan laadukkaat päivittäistavaraliikkeet sekä pukeutumisen, palveluiden ja erikoisliikkeiden monipuoliset valikoimat tekevät Isosta Omenasta suositun ostos- ja vapaa-ajanviettopaikan.” Öh, no joo, palvelut löytyy, juu.

Toivoporukan kanssa suunniteltiin varaavamme yhteinen ilta, jolloin tehdään jotain ihan muuta kuin toivoa. Suunnitelmissa on melontaretki. Päivänkilontieltä on kymmenen minuutin pyörämatka merenrantaan. Sieltä voi vuokrata kanootin tai kajakin illaksi parilla kympillä. Maailman kaunein saaristo on vuokrapaikasta muutaman melanvedon päässä. Iltapalalle voi pysähtyä vaikka Ison Vasikkasaaren keittokatokselle (allaoleva kuva on sieltä). Ja illaksi kotiin.

Ainiin vielä yksi juttu: ainakin kaksi Toivon taaperoa aloittaa elokuussa samassa sympaattisessa päiväkodissa. Olisi aika huippua, jos taloyhtiömme yhteisöllisyyttä voisi soveltaa myös lasten hakemiseen ja viemiseen! 

Mites taloprojekti?

On kulunut aika tarkkaan kaksi vuotta siitä, kun projektimme lähti todenteolla liikkeelle Vaijojen liityttyä jengiin mukaan. Kaksi vuotta tuntui silloin todella pitkältä ajalta ja moni asia hyvin hyvin epävarmalta. Ja nyt sillä unelmien tontilla seisoo jo unelmien talo! Ihan pientä viilausta se tosin vielä kaipaa... Eihän tämä aina mitään helppoa ole ollut ja ikäviäkin yllätyksiä on matkan varrelle osunut useita, mutta silti en ole päivääkään katunut projektiin lähtemistä. Se on vähän sama kuin lasten kanssa: eihän se aina ole ruusuilla tanssimista, mutta et osaa enää ajatella elämää ilmankaan. Toivosta on jo tullut osa identiteettiä. Jopa siinä määrin, että nykyään saa jatkuvasti vastailla kysymykseen: mites taloprojekti?

Kysyjästä riippuen projektia pidetään joko täysin hulluna tai todella upeena. Varmaan enemmän painottuen tuohon ensimmäiseen. Hullua tämä välillä onkin. Listailin tässä projektin plussia ja miinuksia:

+ Ihanat uudet ystävät ja maailman parhaat tulevat naapurit.
+ Yhteisöllisyys, joka ei rajoitu rakentamiseen. Lapset ovat menossa syksyllä samaan päiväkotiin.
+ Unelmien koti, jota ei olisi voinut saada mitenkään muuten
+ Puusauna, yhteinen piha. Toivon henki
+ Ekologiset ratkaisut
+ Aina joku keksii, miten kinkkisistä paikoista päästään eteenpäin

- Rahaa menee. Liikaa
- Aikataulut eivät pidä. Tuparikutsua ei kannata vielä lähettää.
- Hyvistä tekijöistä ei varsinaisesti ole ylitarjontaa. Sisätöitä tekemään ei meinattu löytää tekijää.
- Voimaton olo, kun ei itse osaa tehdä projektin eteen oikein mitään ja työkuorma jakautuu epätasaisesti
- Välillä mieleen hiipuva epätoivo. Onnistuuhan tämä?

Plussat voittaa miinukset mennen tullen. Miinukset kun on käytännön ongelmia, plussat oikeasti tärkeitä asioita.