torstai 2. toukokuuta 2013

Mites taloprojekti?

On kulunut aika tarkkaan kaksi vuotta siitä, kun projektimme lähti todenteolla liikkeelle Vaijojen liityttyä jengiin mukaan. Kaksi vuotta tuntui silloin todella pitkältä ajalta ja moni asia hyvin hyvin epävarmalta. Ja nyt sillä unelmien tontilla seisoo jo unelmien talo! Ihan pientä viilausta se tosin vielä kaipaa... Eihän tämä aina mitään helppoa ole ollut ja ikäviäkin yllätyksiä on matkan varrelle osunut useita, mutta silti en ole päivääkään katunut projektiin lähtemistä. Se on vähän sama kuin lasten kanssa: eihän se aina ole ruusuilla tanssimista, mutta et osaa enää ajatella elämää ilmankaan. Toivosta on jo tullut osa identiteettiä. Jopa siinä määrin, että nykyään saa jatkuvasti vastailla kysymykseen: mites taloprojekti?

Kysyjästä riippuen projektia pidetään joko täysin hulluna tai todella upeena. Varmaan enemmän painottuen tuohon ensimmäiseen. Hullua tämä välillä onkin. Listailin tässä projektin plussia ja miinuksia:

+ Ihanat uudet ystävät ja maailman parhaat tulevat naapurit.
+ Yhteisöllisyys, joka ei rajoitu rakentamiseen. Lapset ovat menossa syksyllä samaan päiväkotiin.
+ Unelmien koti, jota ei olisi voinut saada mitenkään muuten
+ Puusauna, yhteinen piha. Toivon henki
+ Ekologiset ratkaisut
+ Aina joku keksii, miten kinkkisistä paikoista päästään eteenpäin

- Rahaa menee. Liikaa
- Aikataulut eivät pidä. Tuparikutsua ei kannata vielä lähettää.
- Hyvistä tekijöistä ei varsinaisesti ole ylitarjontaa. Sisätöitä tekemään ei meinattu löytää tekijää.
- Voimaton olo, kun ei itse osaa tehdä projektin eteen oikein mitään ja työkuorma jakautuu epätasaisesti
- Välillä mieleen hiipuva epätoivo. Onnistuuhan tämä?

Plussat voittaa miinukset mennen tullen. Miinukset kun on käytännön ongelmia, plussat oikeasti tärkeitä asioita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti