perjantai 28. lokakuuta 2011

Ryhmäsuunnittelua

Vastaukseksi Helkun kirjoitukseen, tässä hiukan tunnelmia Toivon suunnitteluosastolta.

Kävin juuri toissapäivänä taas Espoon rakennusvalvonnassa näyttämässä hankkeemme luonnossuunnitelmia. Kaikki tällaiset pääsuunnittelun rutiinivaiheet ovat askeleita kohti lähestyvää rakentamista. Projekti etenee vauhdilla, ja monesti tuntuukin siltä että ensi kevät tulee todella pian, ja on suorastaan ihmeellistä, että olemme pian jo rakentamassa!

Olen ymmärtänyt, että ryhmärakennusprojekteissa päätösten tekeminen osoittautuu usein monimutkaiseksi, eivätkä hankkeet pääse tarvittavalla vauhdilla ja varmuudella eteenpäin. Tämä ei koske Olarin Toivoa. Tietenkin meitä on kovin vähän verrattuna joihinkin kerrostaloprojekteihin, mikä selvästi auttaa asioista sopimisessa ja aikataulun noudattamisessa. Luonnossuunnittelua on tehty kesästä alkaen, ja nyt olemme jo etenemässä kohti rakennuslupapiirustuksia. Suurimmat suunnittelulinjaukset on siis tehty.

Ensin ideoimme taloamme kaikki porukalla, ja sen jälkeen minä ja Ooppa piirsimme erilaisia luonnoksia siitä miten ideat voitaisiin toteuttaa. Pienellä tontilla on erityisen tärkeää tutkia kaikki tavat sijoittaa asunnot rakennuspaikalle, joten vaihtoehtoja on kertynyt useita. Aluksi lähdin itse melko yksinkertaisista rivitalomalleista liikkeelle, kun taas Ooppa otti heti alkuun vapaamman otteen suunnitteluun. Moniportainen kehittely on tuottanut tuloksena eräänlaisen kaupunkivillan, jonka asunnot avautuvat kaikki vähän eri suuntiin.

Suunnittelu itselleen ja kavereilleen on kyllä oikein innostavaa - olen aiemminkin ollut sitä mieltä että on mielenkiintoista suunnitella asuintiloja tutuille, jolloin suunnitteluun tulee luonnostaan henkilökohtaisempi ote. Ja kun lisäksi projektissa on mukana toinenkin arkkitehti, ei tekemisestä tule yksinäistä puurtamista, vaan olemme voineet yhdessä kehitellä ideoita. Näin olemme varmasti saaneet tutkittua useampia vaihtoehtoisia suunnitelmia kuin jos tätä olisi tehnyt yksin. Tämäkin on työtä, mutta työn ja harrastuksen ero on tässä varsin ohut.

Paljolti samat asiat on suunnittelussa ja rakentamisessa otettava huomioon riippumatta rakennuttamismuodosta, vaikka tietysti tällaisessa "omassa" projektissa tavoitteet voivat olla moninaisemmat ja suunnitelmissa enemmän kokeellisuuttakin. Kuitenkin arkkitehdin kannalta suunnitteluprosessi on aika lailla erilainen, kun asiakkaat ovat niin paljon lähempänä. Lisäksi itselleni on ensimmäinen kerta kun asiakkaita on useampia samassa projektissa. Yleensä rakennuttajana on vain yksi taho, oli kyse sitten kerrostalosta tai omakotitalosta. Asunnoista tehdään lähtökohtaisesti yksilöllisiä, joten sikäli tämä muistuttaa pientaloa, mutta useamman asunnon kokonaisuudessa on monia isommankin projektin piirteitä.

Suunittelu jatkuu täyttä päätä, pian piirustusremmiin astuu myös Hannes meiltä Avarrus Arkkitehdeiltä. Jossain vaiheessa voimme varmaan julkaista täällä myös joitain suunnitelmia, ehkä niitä hylättyjäkin.

-Niilo

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Unelmia ja suunnitteluhommia

Yleisellä tasolla oltiin siis porukalla puhuttu, mitä yhteiseltä talolta halutaan. Päästäksemme lähemmäs konkretiaa päätimme istua eräänä keväisenä lauantaipäivänä alas ja pistää toiveet post-it lapuille.

Tuloksena syntyi paljon asioita, joita talolta/ asunnolta/ tontilta halutaan (oikea puoli) ja myös muutamia, joita ei haluta. Olimme suorastaan liikuttavan yksimielisiä seuraavista: ei omia saunoja vaan puulämmitteinen pihasauna, nollaenergiatalo, yhteinen suojaisa piha ja grilli, järkevän kokoisia asuntoja (n. 120 neliötä per asunto), ennakkoluulottomia ratkaisuja, arkipäivän wau arkkitehtuuria eli "jotain mitä muilla ei ole". Sovittiin myös, että jokainen saa järjestää myös omia juhlia, pitää olla lupa tehdä ja olla tekemättä ja että hankitaan yhteinen au-pair:) Viimeinen oli lähinnä vitsi, mutta vakavasti ottaen yhteisöllisellä asumisella haluamme välttää sitä, että jokainen hankkii oman ruohonleikkurin, iskuporakoneen tai trampoliinin. Kuvaavana esimerkkinä "ei näin" tyylistä, näin tässä kesällä Espoossa pyöräillessäni kolme lähes identtistä pientaloa, joiden kaikkien pienillä pihoilla seisoi jumalattoman kokoinen trampoliini vierivieressä. Kaikki trampoliinit olivat lisäksi tyhjillään keskellä lauantaipäivää...

Jo valmiiksi tuttujen naapurien kanssa voi tilata vaikka yhteisiä lehtiä ja viedä lapset hoitoon naapuriin tarpeen tullen. Plussaa on myös se, että naapurit ovat suurinpiirtein samassa elämäntilanteessa, jolloin yhteisiä asioita on paljon. Kovin montaa huonoa asiaa emme ole vielä keksineet, vaikka yleensä ihmiset, joille hankkeesta kertoo päätyvät ensi innostuksen jälkeen kommentoimaan nimenomaan ihmissuhteisiin liittyvistä riskeistä. Toisaalta "normaalissakin" rivitalossa naapurisuhteilla on valtava vaikutus ja useimmiten naapureitaan ei pääse lainkaan valitsemaan. Yhtiöömme tulevaisuudessa muuttavaa neljättä perhettä emme vielä (todennäköisesti) tunne, mutta olen varma, että tähän taloon haluaa muuttaa vain hyviä tyyppejä!

Suunnittelu on tokikin tästä post-it harjoituksesta edennyt aika harppauksen kesän aikana. Ensin Niilo ja Ooppa piirsivät erilaisia versioita ja vaihtoehtoisia malleja talosta. Niitä oli ainakin A:sta G:hen alaversioineen eli aika monta:) Sitten parhaina pidetyt vaihtoehdot karsittiin ja arkkitehdit vaihtoivat suunnitelmansa päittäin. Esimerkiksi "pihasauna" on suunnitelmissa muuttanut talon päädystä kellarikerroksen kautta pihakannen alle. Rivitalosta on liikuttu "kaupunkivillan" kautta L:n malliseen taloon, jossa on useita tasoja ja mielenkiintoisia yksityiskohtia. Pikkuhiljaa lopullinen malli alkoi sitten muotoutua ja nyt ollaan siinä vaiheessa, että asunnot, jotka siis ovat kaikki uniikkeja, on "jaettu" ja viilataan yksityiskohtia. Pääsuunnittelijana toimii siis Niilo (Avarrus Arkkitehdit). Niilo vamasti kertoilee jossain vaiheessa tarkemmin suunnittelun etenemisestä ja siitä, minkälaista on piirtää taloa itselleen ja kavereilleen samalla kertaa. Ei ehkä ihan helpoin homma;)

perjantai 14. lokakuuta 2011

Kuinka kaikki alkoi

Rupesimme joskus puoliksi vitsillä puhumaan kaveriporukassa siitä, kuinka kiva olisikaan asua lähellä kavereita, jopa samassa talossa. Yhtenä helmikuisena iltana 2010 viinilasin ääressä ideoimme muutaman kaverin kanssa yhteisen kerrostalon rakentamista. Ja tyypillisinä alle kolmekymppisinä perustimme tietysti heti aiheelle facebookryhmän. Ryhmään liittyi iso joukko kavereitamme ja pidimme jopa yhden kokouksen, mutta hankkeessa oli kuitenkin kosolti utopiaa ja vain hippunen realismia mukana. Projekti kuulosti liian vaikealta: miten löytää yhteisymmärrys mihin talon rakentaisi ja löytäisikö sieltä sitten tonttia. Kerrostaloa varten tarvitsee paljon porukkaa, joka taas tunnetusti hankaloittaa päätöksentekoa. Vastaavat kokemukset esim. Helsingin Jätkäsaaressa kuulostivat todella pitkäjänteisen ihmisen hommalta...

Asia hautautui joksikin aikaa, mutta mitä enemmän mieheni Heikin kanssa asiaa mietimme, sitä varmempia olimme, että ryhmärakentaminen ja yhteisöllinen asuminen olisi meidän juttu ja jos tilaisuus tarjoutuisi, lähtisimme mukaan. Tilaisuus tulikin ystäviemme Venlan ja Niilon muodossa, jotka alkoivat kyselemään olisimmeko edelleen kiinnostuneita ryhmärakentamisesta, tällä kertaa rivitalosta. He olivat nimittäin löytäneet täydellisen tontin Olarista! Ja tottakai me olimme, kaiken hyvän lisäksi Niilo on arkkitehti, joka oli kiinnostunut piirtämään tämän yhteisen talon. Sitten piti vain löytää pari osallistujaa lisää, koska tontille mahtuisi kivasti neljän asunnon rivitalo. Helpommin sanottu kuin tehty, aika moni empi tontin hintaa, eikä ehkä vielä ollut elämäntilanteessa, jossa halusi sitoutua tällaiseen projektiin. Olimme jo asennoituneet sihen, että unelmiemme tontti menee sivusuun, kunnes facebookilmoituksen kautta huhtikuun lopussa löytyivät mukaan Lotta ja Ooppa. Heti alusta alkaen oli selvää, että kaikkien toiveet ja ajatukset kävivät hämmästyttävänkin hyvin yhteen ja edelleen myynnissä olleen tontin halusivat kaikki. Päätimme lähteä projektiin kolmen perheen voimin ja yksi asunto rakennettaisiin myytäväksi. Projektimme oli vahvistunut myös toisella arkkitehdillä, Ooppa on nimittäin myös tuon jalon ammattikunnan edustaja.

Ongelmaksi muodostui tässä vaiheessa raha. Kun neljättä taloutta mukaan projektiin ei löytynyt, pankit suhtautuivat hieman nihkeästi lainahakemuksiimme. Periaatteessa suhtautuminen oli myönteistä, jopa innostunutta, mutta kuvio tuntui olevan sittenkin liian hankala eikä sopinut pankkien prosesseihin. Lopulta kuitenkin tärppäsi, saimme lainan ja juhannuksen alla 2011 allekirjoitettiin kauppakirja unelmien tontista. Juhlaskumpat juotiin tontilla, jossa vielä tätä kirjoitettaessa seisoo vanha omakotitalo. Kun tontti oli meidän, voitiin aloittaa varsinainen projekti, johon on tähän mennessä kuulunut aika paljon kokoustamista, paperin pyörittelyä ja unelmointia. Niistä lisää seuraavissa kirjoituksissa.