perjantai 14. lokakuuta 2011

Kuinka kaikki alkoi

Rupesimme joskus puoliksi vitsillä puhumaan kaveriporukassa siitä, kuinka kiva olisikaan asua lähellä kavereita, jopa samassa talossa. Yhtenä helmikuisena iltana 2010 viinilasin ääressä ideoimme muutaman kaverin kanssa yhteisen kerrostalon rakentamista. Ja tyypillisinä alle kolmekymppisinä perustimme tietysti heti aiheelle facebookryhmän. Ryhmään liittyi iso joukko kavereitamme ja pidimme jopa yhden kokouksen, mutta hankkeessa oli kuitenkin kosolti utopiaa ja vain hippunen realismia mukana. Projekti kuulosti liian vaikealta: miten löytää yhteisymmärrys mihin talon rakentaisi ja löytäisikö sieltä sitten tonttia. Kerrostaloa varten tarvitsee paljon porukkaa, joka taas tunnetusti hankaloittaa päätöksentekoa. Vastaavat kokemukset esim. Helsingin Jätkäsaaressa kuulostivat todella pitkäjänteisen ihmisen hommalta...

Asia hautautui joksikin aikaa, mutta mitä enemmän mieheni Heikin kanssa asiaa mietimme, sitä varmempia olimme, että ryhmärakentaminen ja yhteisöllinen asuminen olisi meidän juttu ja jos tilaisuus tarjoutuisi, lähtisimme mukaan. Tilaisuus tulikin ystäviemme Venlan ja Niilon muodossa, jotka alkoivat kyselemään olisimmeko edelleen kiinnostuneita ryhmärakentamisesta, tällä kertaa rivitalosta. He olivat nimittäin löytäneet täydellisen tontin Olarista! Ja tottakai me olimme, kaiken hyvän lisäksi Niilo on arkkitehti, joka oli kiinnostunut piirtämään tämän yhteisen talon. Sitten piti vain löytää pari osallistujaa lisää, koska tontille mahtuisi kivasti neljän asunnon rivitalo. Helpommin sanottu kuin tehty, aika moni empi tontin hintaa, eikä ehkä vielä ollut elämäntilanteessa, jossa halusi sitoutua tällaiseen projektiin. Olimme jo asennoituneet sihen, että unelmiemme tontti menee sivusuun, kunnes facebookilmoituksen kautta huhtikuun lopussa löytyivät mukaan Lotta ja Ooppa. Heti alusta alkaen oli selvää, että kaikkien toiveet ja ajatukset kävivät hämmästyttävänkin hyvin yhteen ja edelleen myynnissä olleen tontin halusivat kaikki. Päätimme lähteä projektiin kolmen perheen voimin ja yksi asunto rakennettaisiin myytäväksi. Projektimme oli vahvistunut myös toisella arkkitehdillä, Ooppa on nimittäin myös tuon jalon ammattikunnan edustaja.

Ongelmaksi muodostui tässä vaiheessa raha. Kun neljättä taloutta mukaan projektiin ei löytynyt, pankit suhtautuivat hieman nihkeästi lainahakemuksiimme. Periaatteessa suhtautuminen oli myönteistä, jopa innostunutta, mutta kuvio tuntui olevan sittenkin liian hankala eikä sopinut pankkien prosesseihin. Lopulta kuitenkin tärppäsi, saimme lainan ja juhannuksen alla 2011 allekirjoitettiin kauppakirja unelmien tontista. Juhlaskumpat juotiin tontilla, jossa vielä tätä kirjoitettaessa seisoo vanha omakotitalo. Kun tontti oli meidän, voitiin aloittaa varsinainen projekti, johon on tähän mennessä kuulunut aika paljon kokoustamista, paperin pyörittelyä ja unelmointia. Niistä lisää seuraavissa kirjoituksissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti