Kaupunkia täydentämässä

Täydennysrakentamisen haasteita

Onko sinun naapuriisi joskus rakennettu jotain? Miltä se mahtoi tuntua? Sopivatko rakennuksen ulkomuoto, värit ja massoittelut omaan mielikuvaasi alueesta? Entä käyttötarkoitus? Olivatko asemakaavan määräykset ennestään tuttuja, vai tuliko yllätyksenä, mitä kaikkea alueelle saa tehdä?

Pääkaupunkiseutua tiivistetään jatkuvasti, oikein urakalla. Kaikilla kaupungeilla on omat kovat tavoitteensa asuntotuotannon lisäämisestä. Perustetaan uusia isoja asuinalueita, mutta pyritään myös täydentämään olemassa olevia väljempiä kaupunginosia. Täydentäminen on erityisen ekologista ja ekonomista, koska silloin rakennetaan nykyisen infrastruktuurin varaan, eikä tarvita juuri uusia teitä tai putkia.

Täydennysrakentamisen haasteena onkin se, että olemassa olevalla alueella on jo oma olemuksensa, ja kaikilla alueen asukkailla oma mielikuvansa siitä. Kaikki uusi saattaa olla jossain mielessä ristiriidassa tuon mielikuvan kanssa. Toisaalta täydentämisen yhteydessä puhutaan myös eheyttämisestä. Eheyttämällä parannetaan alueen nykytilaa, kun samalla rakennetaan lisää, jolloin lisärakentamisesta on selvää hyötyä myös nykyisille asukkaille.

Nämä samat suuremman mittakaavan periaatteet pätevät myös tässä pienemmässä täydennysrakentamisen kohteessa. Naapurit tekivät huomautuksia rakennusluvastamme, koska olivat aiemmin kuvitelleet tontille aivan toisenlaisen rakennuksen, tai ehkä jopa toivoneet että tontti jäisi tyhjäksi. Kuitenkin näillä naapureilla on aivan samanlaiset oikeudet rakentaa omille tonteilleen, ja ovat myös niitä oikeuksia aikoinaan hyödyntäneet. Meidän tonttimme on ollut aiempina vuosina aika siivoton, ja isot puut ovat varjostaneet ja roskanneet naapureiden pihoja. Siihen, että ympäristöä eheytetään kaatamalla vaarallisiksikin luonnehdittuja puita pois, ovat naapurit varsin tyytyväisiä.
Yksi naapuritontti on vielä tyhjä - odotamme mielenkiinnolla, millaista rakennusta siihen joskus suunnitellaan.

Ajallisesti täydentävää arkkitehtuuria

Naapurustomme arkkitehtooninen ilme on sanalla sanoen monipuolinen. Samassa korttelissa esiintyy julkisivuissa ainakin punaista, valkoista ja keltaista tiiltä eri sävyissä, tumman vihreää lautaa, valkoista ja punaista lautaa ja tumman ja vaalean ruskeaa sekä sinapinkeltaista lautaa sekä vaaleaa rappausta. Kattojen ja peltidetaljien sävyt vaihtelevat harmaasta ruskeaan ja mustaan. Myös kattomuodot vaihtelevat kovasti, tasakatosta harjakattoon. Tontista katsoen tien toisella puolella on myös harmaata betonijulkisivua. Yhteisenä nimittäjänä ympäristön rakennusten julkisivuille voitaneen pitää erilaisten tiilien ja puupanelointien käyttöä. Toinen yhdistävä tekijä on se, että rakennusten ilme vaihtelee vahvasti rakennusajankohdan (noin vuosilta 1970-2000) mukaan, mikä tekee alueesta mielenkiintoisen ja ajallisesti kerrostuneen.
Kaavan määräämä kaksikerroksisuus ja tonttien koot luovat alueelle pientä mutta vaihtelevaa mittakaavaa omakoti-, pari-, rivi- ja pienkerrostalojen muodossa. Alueen tehokkuusluku 0,4 takaa, että alue on tiivis, naapurit läheisessä vuorovaikutussuhteessa keskenään ja että rakennuksista näkee toisten rakennusten pihoille.

Suunnittelemamme rakennus on sovitettu monimuotoiseen ympäristöönsä mittakaavansa ja materiaaliensa avulla. Porrastuksilla ja katon kaatosuunnilla rakennus on sovitettu jyrkälle rinnetontille niin, että rakennus on kaksikerroksiseksi monelta osin varsin matala. Julkisivut eivät muodosta suuria mykkiä pintoja, kuten monet ympäristön rakennusten päädyt, vaan kokonaisilme on erityisen pienimittakaavainen.
Julkisivut ovat tiiltä ja puupanelointia. Rakennuksen ainoa tummasävyinen elementti oli suunnitelmissa musta tiili, joka muodosti rakennuksen ulkokuoren pohjois- ja itäjulkisivuilla kääntyen etelä- ja länsipäätyihin. Luonnossa sileäpintainen musta tiili ei ole juuri tummempi kuin karhea punainen tiili, jota on käytetty ympäristön rakennuksissa. Suurin osa rakennuksen julkisivuista on vaalean kellertävän sävyistä kuultokäsiteltyä puupanelointia. Myös vaalean harmaa kattopelti muodostaa ison osan julkisivujen värimaailmasta.

Rakennusluvasta tulleen oikaisupyynnön johdosta rakennuslautakunta päätti, että rakennuksen pohjoisjulkisivun tulisi olla vaaleampi - käytännössä mustan tiilen tilalle tulisi vaihtaa joku toinen, mutta muuten rakennuslupa pidetään voimassa. Tuskinpa missään muussa kuin täydennysrakentamisen haastavassa tilanteessa lautakunta olisi puuttunut pientalon kaavan mukaiseen julkisivuratkaisuun.

Joka tapauksessa suunnitellun rakennuksen arkkitehtuuri tuo palan 2000-lukua 70-, 80- ja 90-lukujen näytteiden rinnalle ja toimii näin raikkaana lisänä olemassa olevassa rakenteessa.

Näkymä lounaasta, mustan tiilen versio (kuva: AVARRUS Arkkitehdit Oy)