Väliaikaisasunnot ovat
yhtä kärsimystä.
Eivät ole. Viiden hengen perhe mahtuu hyvin ja mukavastikin
30 neliön siirtolapuutarhamökkiin. Sen voi ottaa retken kannalta. No joo, aika
pitkän retken.
En suostu muuttamaan
keskeneräiseen.
Kyllä suostun, saako muuttaa heti? Valmiimpi se nyt on kuin
viikko sitten.
En halua, että meidän
kotiin näkyy suoraan naapurista tai kadulta.
Äh, senkun näkyy. Jos kerran minusta erilaisia koteja on
kiva nähdä, niin miksei meidän kotia saisi ohimennen katsoa.
Rakkaat tavarat
tekevät kodin.
Eivät tee. Rakkaat ihmiset tekevät kodin.
Ei kotona tarvitse
välttämättä olla sohvaa.
Kyllä pitää, ainakin meidän kodissamme. Missä me muuten
pötköttelisimme, lukisimme, painisimme, kutoisimme, paijaisimme, torkahtaisimme,
surffaisimme netissä, kutittelisimme, itkisimme, nauraisimme? Ruokapöydän
ääressäkö? Kukin omassa huoneessaan?
Koululaisella on hyvä olla oma huone.
Ei kai? Eikö tärkeää ole, että koululaisella on
tarvittaessa oma rauha ja tilaa omille
jutuille. Uni tulee hyvin veljien kanssa samassakin makuuhuoneessa. Ja
askartelut on rennompaa tehdä siellä, mistä jälkiä ei tarvitse heti korjata
pois.
Sisustukseen kannattaa
valita mahdollisimman ajatonta ja tilaratkaisuissa kuunnella muiden kokemuksia.
Moni perhe kaipaa kuraeteistä – meidän perhe ei kaipaa.
Kodinhoitohuone on kätevä – varmasti, mutta minä haluan viikata pyykkiä siellä,
missä on muutakin elämää. Astiainkuivauskaappi on hieno suomalainen keksintö ja
näppärä asia – silti, ei kiitos.
Maku muuttuu.
Olen ruvennut keräämään perinteistä leikekirjaa haaveideni
kodista jo melkein kymmenen vuotta sitten. Edelleen sivuille liimatut kuvat ja
kirjatut ideat ovat minusta hienoja.
Haluan Birger
Kaipiaisen syvänsinisen Kiurujen yö -tapetin.
Ei, tätä en sentään peru!
:D
VastaaPoista