Olemme nyt ehtineet asua uudessa kodissa jo kuukauden. Ensimmäiset asukkaat muuttivat Toivoon jo lokakuun puolivälissä kun ensimmäisessä käyttöönottotarkastuksen jälkeen A-asunto saatiin osittain käyttöön. Loput muuttivat sitten kun asuntoihin saatiin mm. sisäportaat. Meille ne asennettiin muuttopäivää edeltävänä päivänä eli juuri ajoissa. Nyt ensimmäiset juhlat on pidetty, asuntoa esitelty kavereille ja naapureiden kavereille. Tavarat ovat löytäneet paikkansa. Yhteisessä saunassa on heitetty ensilöylyt. Ollaan vihdoin kotona!
Tunnistin itsessäni pieniä kulttuurishokin oireita heti muuton jälkeen. Kauan odotettu unelmien koti ei yhtäkkiä ollutkaan niin täydellinen. En tiennyt mihin laittaisin keittiössä juomalasit. Oltiinko me suunniteltu tää kaappi tähän? Onpas hankalaa kun posti tuleekin ulos laatikkoon eikä ovesta sisään. Miksi me asutaan täällä työmaalla, mistä ne bussit kulkee? Ulkona satoi kaatamalla ja marraskuun pimeys ahdisti. Vielä kovin keskeneräinen piha ja talo näytti ja tuntui vähän kolkolta.
Ja sitten tuli sopeutuminen ja uudelleen rakastuminen uuteen ihanaan kotiin, joka nappaa jokaisen valonsäteen marraskuun lyhyestä päivästä.
Yhteisöllisyys on näyttänyt vain parhaat puolensa. Hauska yhteensattuma on, että Jätkäsaaren yhteisöllinen kerrostalo Malta valmistui hyvin samoihin aikoihin kuin Toivo. Osittain tuosta projektista tämäkin ajatus silloin lähti lähes kolme ja puoli vuotta sitten. Molemmat projektit esimerkkejä siitä, että unelmiin kannattaa uskoa ja niiden eteen tehdä työtä! Sanoisin samoin kuin Maltan puuhanainen Salla Korpela Hesarissa: "Meillä oli uskallusta hypätä tuntemattomaan. Nyt meillä on kodit, joissa voimme asua elämän loppuun saakka".
