Ei ole lapsiperheen hyvä olla yksin

Oma rauha. Sitähän ei tunnetusti ole suomalaisen mielestä missään muualla kuin omakotitalossa ja mökillä. Paitsi jos naapurit sattuvat olemaan liian lähellä. Subjektiivisen näkemykseni mukaan monet haluavat muuttaa omakotitaloon ja saada sitä omaa rauhaa nimenomaan siinä vaiheessa kun perheeseen syntyy lapsi. Esikoisemme täytti juuri vuoden, joten voin hyvin kokemuksen (kröhöm) syvällä rintaäänellä väittää, että kukaan ei tarvitse niin vähän "omaa rauhaa" kuin pienten lasten vanhemmat. Ai miksi?

Oman kokemukseni mukaan ihan pienen vauvan kanssa tärkeintä oli, että vauvan kanssa pääsi helposti (kävellen tai julkisilla) ihmisten ilmoille ja halutessaan vauvaharrastuksiin ja kerhoihin. Niissä tapasi muita vanhempia. Se oli tärkeää, ainakin minulle. Kun lapsi kasvaa, pihaleikit muuttuvat tärkeäksi osaksi päivärutiinia. Matinkylässä kerrostalomme pihalla on lähes aina leikkiseuraa ja pihan yhteiset lelut kaikkien käytössä. Jos oma piha on tyhjä tai kaipaa vaihtelua, on parin sadan metrin päässä ihana asukaspuisto. Ja kilometrin päässä toinen. Pihallakin tärkeä elementti ovat muut vanhemmat, joiden kanssa voi jutella samalla kun lapset leikkivät. Jos asuisimme omakotitalossa, pitäisi varmaan olla siinä omalla pihalla. Mutta eihän siellä olisi ketään muita. Ja kaikki pihalelutkin pitäisi hankkia itse, huh. 

Joskus toki olisi kiva, että piha olisi vähän enemmän oma. Voisi vaikka pitää grillibileet. Tai pitää pientä kasvimaata. Ei varmaan ole yllätys, että mielestäni Toivon tulevassa pihassa yhdistyvät nämä kaikki hyvät puolet. Piha on yhteinen ja silti oma. Ja naapurien kanssa on sovittu, että omiakin grillibileitä saa pitää. Ihan vielä ei päästä bileisiin, koska työt jatkuvat edelleen tontilla ja pääsemme muuttamaan vasta syyskuun lopussa. Sitä ennen voi nauttia kesästä! 

Kevättä rinnassa!

Rakennustyömaa etenee vähitellen ja pihajulkisivu on saanut osittain peitokseen paneeliverhouksen. Kaikki ikkunat ja ovet ovat paikoillaan, ja räystäiden pellityksiä viimeistellään. Talomme alkaa näyttää siltä kuin arkkitehtiemme suunnitelmien pohjalta olemme jo vuosi sitten voineet kuvitella. On mahtavaa seurata edistymistä!

Piha sen sijaan on luonnollisesti kaukana siitä idyllistä, josta olemme toivolaisten kanssa keskustelleet. Koko tontti on möyhitty ja pohjoisreunalla on edelleen suuri kuoppa ja tulevan grillikatoksemme paikalla on työmaakoppi. Kaikesta tästä huolimatta on pihallamme tänäkin keväänä jo kukkinut valkovuokkoja, ja näinä päivinä kukintansa aloittavat naapureiden valtavat syreenipensaat, jotka näkyvät hyvin myös tulevan ruokailutilamme ikkunasta.

Kävin juuri tänään taimitarhalla, ja paljon olisi suunnitelmia jo omaan pihaan ja terassille.  Haaveissa on rakentaa parvekkeelle istutustikkaat, joiden portailla ainakin kasvaisi lajitelma erilaisia yrttejä ja salaatteja, kesäkurpitsaa sekä kenties muutama tomaatti ja chili.  Mansikoitakin on johonkin ruukkuun varmasti laitettava! Ja onhan niitä kukkiakin saatava, esimerkiksi valkoisia hortensioita.

Ensi keväänä pääsemme kaikki upottamaan sormemme multaan Toivon pihalla. Suunnitelmissa on istutuslaatikoita, joissa voidaan viljellä hyötykasveja. Ehkä perustamme oman perunamaan tai kylvämme rivin porkkanoita ja toisen rivin sipuleita. Saammekohan jo ensi keväänä ihailla omien omena- ja kirsikkapuiden kukkia? Viihtyvätköhän marjapensaat niille suunnitellussa paikassa talon lounaisseinustalla? Varmaa on ainakin se, että vuoden päästä vastaleikattu ruoho tuoksuu pihallamme ja saunan jälkeen on hyvä siirtyä grillikatokseen paistamaan vaikka muurinpohjalettuja lasten leikkiessä hiekkalaatikolla tai juostessa pihalla pelaten jalkapalloa. 

Minä ainakin odotan jo ensi kesää, mutta odottaessa aion nauttia tästä kesästä!

-Venla