sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Täynnä Toivoa

Jos on yleensä torstai toivoa täynnä niin tässä projektissa se on sunnuntai. Tai ainakin seuraavan puolen vuoden aikana on sovittu kuukauden välein sunnuntaitreffejä Olarin Toivon tiimoilta. Tänään taas vietettiin sunnuntaita Lotalla ja Oopalla ja katseltiin piirrustuksia ("hyvältä näyttää"), mietiskeltiin projetin budjettia ja taloustilannetta ylipäätään ("välillä hirvittää"), tehtiin päätöksiä pintamateriaaleista ("tästä talosta tulee niin hieno") ja puhuttiin kaikesta aiheeseen liittyvästä ja liittymättömästä.

Jotenkin ihan mieletöntä, että omaa asuntoa pääsee (ja joutuu) nyt ihan tosissaan suunnittelemaan ja tekemään jo ihan pian päätöksiä, joista perääntyminen on, jos ei mahdotonta niin ainakin kallista. Samaan aikaan todella innostavaa ja toisaalta aika pelottavaa. Tähän astiset haavekuvat alkavat jo olla aika selkeitä piirrustuksia (jos ei puhuta sähkösuunnitelmasta, ne menee kyllä allekirjoittaneelta yli hilseen) ja hienoja 3D-malleja. Oma tuleva asunto tuntuu jo ihan omalta kodilta. Toisaalta takaraivossa jäytää huoli: entä jos vuoden päästä maku onkin muuttunut ja nyt tehdyt suunnitelmat näyttävät tyhmiltä? Miten voin jo nyt tietää, minkä värisiä kaakeleita haluan kylpyhuoneeseen? Entä haluanko keittiössä lieden saarekkeeseen vai en? Valmista kämppää ostettaessa pääsee siinä mielessä helpolla, että joku muu on tehnyt ne omasta mielestä epäonnistuneet valinnat. Nyt ei voi syyttää kuin itseään jos ei lopputulos miellytäkään. Toisaalta ihmismieli on mukautuvainen ja yleensä ne omat valinnat vaan alkavat tuntua parhailta mahdollisilta ajan kanssa. Toivo siis elää, tässäkin asiassa:)

Projekti etenee nyt tiiviistä tahtia: saamme ensimmäisiä budjettitarjouksia keskiviikkona, jonka jälkeen päätetään lähdetäänkö rakennuslupaa hakemaan näillä suunnitelmilla vai joudutaanko suunnitelmista karsimaan jotain pois kustannusten pienentämiseksi. Rakennuslupahakemus olisi joka tapauksessa tarkoitus jättää heti vuoden vaihteen jälkeen. Melko pian tämän jälkeen pitäisikin olla suunnitelmat sillä mallilla, että voidaan pyytää urakkatarjouksia rakentajilta. Urakkatarjouksissa pitää sitten olla jo ne kaakelitkin mietittynä, joten hommaa riittää ennen kuin varsinainen rakentaminen edes pääsee vauhtiin.

     

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Valinnanvapautta ja yhteisöllisyyttä

Olarin Toivon ryhmärakennuttamisprojekti lähti aikoinaan liikkeelle kaveriporukan halusta rakentaa yhteinen ja yhteisöllinen asuintalo. Alkuaikojen ideoinnin jälkeen on ryhmärakennuttamista tullut mietittyä monelta kantilta.

Toiset ryhmärakennuttamisprojektit alkavat alan konsultin toimesta - tällainen toimija etsii tontin ja kerää asukkaat sekä rahoituksen ilmoittelemalla hankkeesta. Hankkeet voivat olla isojakin ja ryhmän jäsenet toisilleen ennestään tuntemattomia. Meidän ajatuksenamme oli saada luoda yhteinen asuinympäristö kavereiden kanssa, eli projektia suunniteltiin alunperinkin tuttujen kesken. Aluksi ajatuksissa oli mukana paljon suurempikin porukka - kokonaisella kerrostalolla voisi jo koota kasaan ympäri kaupunkia hajautuneen kaveripiirin mukavaksi kyläksi. Harvemmassa normaalissa kerrostalossa naapurit juuri tuntevat toisiaan.

Rakentamiseen ja rakennuttamiseen liittyy luonnollisesti paljon asioita, jotka vaativat ammattilaisten otetta. Rakennuttamisen amatöörit joutuvat tai pääsevät tutustumaan erilaisin lakiasioihin, pankkineuvotteluihin rakentamisen säännöstöihin. Omakotitalojen rakentamiselle on omat yksinkertaisemmat käytäntönsä ja suuremmilla rakentajilla omansa, mutta monet yhteiskunnan järjestelmät eivät ole muokkautuneet tällaisen välimuodon käsittelyyn. Järjestelyt eivät ensikertalaisilta suju rutiinilla vaikka käyttäisikin ammattilaisia apuna. Meillä onneksi on omaa kokemusta suunnittelusta ja rakennusalasta yleensä, mutta rakennuttaminen on kuitenkin oma hommansa.

Hyvien naapureiden lisäksi ryhmärakennuttamisen suurin etu liittyy valinnanvapauteen. Ihmiset haluavat tutkitustikin vaikuttaa elinympäristöönsä omilla valinnoillaan. Rakentamisessa tämä vaikuttaminen voi tapahtua suuressa mittakaavassa vain suunnitteluvaiheessa. Pienen porukan ryhmärakennuttamisessa, kuten Toivossa, asukas voi helposti osallistua suunnitteluun ja ratkaisuista voidaan tehdä yksilöllisiä. Mitä suurempi projekti, sitä monimutkaisempaa on suunnittelu ja siihen vaikuttaminen.

Joustavuus ja vaikutusmahdollisuudet vaativat toisaalta paljon ryhmän päätöksentekosysteemiltä. Isommassa, kymmenien asuntojen ryhmärakennuttamisprojektissa päätöksenteko voi mennä monimutkaiseksi, kun asioista ei aina päästä yksimielisyyteen. Kuitenkin kun valinnat syntyvät, on ne varmasti pohdittu tarkasti kaikkien toimesta. Normaalissa asuntotuotannossa päätökset tehdään paljon pienemmissä piireissä, rakennuttamisen ammattilaisten kesken. Monelle ryhmärakennuttaminen edustaakin juuri vaihtoehtoa suurten rakennuttajien ja rakennusliikkeiden tasapaksulle ja joustamattomalle perustuotannolle.

Me toivomme myös, että pienehkö projektimme mahdollistaa yksilöllisten kotien lisäksi kokeilut muun muassa rakennuksen ekologisuuden suhteen; viemärivesien lämmöntalteenotto ja aurinkoenergian hyödyntäminen eri muodoissa ovat juuri nyt tarkastelun alla. Niistä voimme kirjoitella myöhemmin.

Parhaimmillaan ryhmärakennuttamisen avulla voi saada unelmiensa asuinympäristön, mutta vaivaa sen eteen täytyy kyllä nähdä.

Mikäli ryhmärakennuttaminen kiinnostaa, kannattaa lukea Lennart Langin Aalto-yliopistossa äskettäin julkaistu diplomityö.