Pala taivasta

Ohhoh, mehän olemme ostetaneet tontin, johon paistaa ihan aurinko! Ja vieläpä monesta ilmansuunnasta. Maanmuokkaustöiden alettua reilu viikko sitten tuntuu, että kallioisen ja multaisen maan kaupan päälle ollemme saaneet palan taivasta. 

Viime ajat oma katse on ollut niin alaspäin – keskittyneenä pohjakuviin – ettei ole muistanutkaan, että seinien ulko- ylä- ja alapuolella on myös tulevan kodin kannalta merkityksellisiä asioita.

Tontillamme on kalliota juuri siinä kohdassa, mihin talo on suunniteltu, ja multaista maata siinä, mihin tulee iso yhteinen pihamme. Kuulostaa siis periaatteessa oikein hyvältä ja luontevalta. Tuntuu, että olemme vetämässä suuria linjoja jotenkin luonnonmukaisesti. Mutta ennen kuin meidän talon voi siihen kalliolle luontevasti ja jykevästi nostattaa, pitää tehdä jotain hyvin ei-luontevaa: jysäyttää kallion määrää aikalailla vähäisemmäksi. Louhiminen on kallista ja pelottavaa. Ei voi kuin toivoa, ettei naapureille koidu siitä häiriötä suurempaa haittaa.

Kaivuun lisäksi tontilta on kaadettu kaikki puut. Ikävä kyllä ne eivät mahdu kovin kompaktille alalle rakennustyömaan kanssa. Yllättävää on ollut, että kaadettuja puita ei kukaan halua hakea pois edes ilmaiseksi. Tuntuu järjenvastaiselta kuskata polttopuuksi kelpaavaa kaatopaikalle. Eipä taida jäädä kuitenkaan viimeiseksi hölmöläistenhommaksemme.

Tontin reunamilla komeilleesta jyhkeästä tammesta olisi kuulopuheiden mukaan voinut saada jopa rahaa, ellei se olisi ollut varsinainen kinder-yllätys. Metsurin moottorisaha väisti pari vuosikymmentä sitten tammeen juuttuneet puutarhasakset parilla sentillä. Hups. Komeankokoiset sakset olivat muuttaneet puuparan sisuksen pikimustaksi ja pahanhajuiseksi.

No, tukkipöydäksi tontin puut eivät kuitenkaan olisi päätyneet. Olemme sopineet kirjaavamme yhtiöjärjestykseen ehdottoman kiellon kaikenlaisille tukkihuonekailuille.