Miksi juuri Olarissa on hyvä asua?

Tykkään Olarista. Synnyin siellä, kävin välillä muualla ja palasin. Niin moni muukin on tehnyt. Paikallissanonta ”onnellisten Olari” kuulostaa kovin kornilta, mutta jotain erityistä tässä 70-luvulla rakennetussa lähiössä on. Listasin tähän muutaman sellaisen asian, jotka tekivät meidän perheen päätöksestä rakentaa juuri Olariin kovin helpon.

Kun arki-iltana tai viikonloppuna menee ulos, vaikkapa leikkipuistoon tai pururadalle, siellä näkee ihmisiä ja tapaa tuttuja. Olarilaiset viettävät aikaa ulkona. Pallokentät eivät ole autioita eikä luistelukenttää aurata turhaan. Olarilaisilla pihoilla leikitään edelleen kirkkistä ja grillataan talkoomakkaroita.

Lapsia ei tarvitse kuskata harrastuksiin – lähes kaikki harrastusmahdollisuudet ovat ihan lähellä, eli siis saavutettavissa kävellen, juosten, pyörällä, skeitillä, potkulaudalla, bussilla…

Lähikoulu on tulevalta kotioveltamme parin korttelin päässä. Sitä samaa koulua olemme me vanhemmat itsekin 30 vuotta sitten käyneet, rinnakkaisluokilla, toisistamme tietämättöminä. Päivänkehrän koulun lisäksi Olarissa on ainakin pari muuta alakoulua, kansainvälinen koulu, Steinerkoulu, yläkouluja ja Olarin lukio, monenmonta päiväkotia ja kuvataidekoulu.

Lähikauppaan voin lähettää ekaluokkalaiseni omine nokkineen jätskiostoksille. Eivätkä jätskit edes ehdi sulaa kotimatkalla – kaupalle kävelee viidessä minuutissa. Tai jaa, ehkä sittenkin annan kylmäkassin mukaan, koska matkalla on kyllä kiviä, lätäköitä, muurahaisia, yhdet liikennevalot ja eskarikaverin koti. 

Tulevalle Iso Omenan metroasemalle on reilu kilometri. Ja sitten tietysti ”Iso Omenan laadukkaat päivittäistavaraliikkeet sekä pukeutumisen, palveluiden ja erikoisliikkeiden monipuoliset valikoimat tekevät Isosta Omenasta suositun ostos- ja vapaa-ajanviettopaikan.” Öh, no joo, palvelut löytyy, juu.

Toivoporukan kanssa suunniteltiin varaavamme yhteinen ilta, jolloin tehdään jotain ihan muuta kuin toivoa. Suunnitelmissa on melontaretki. Päivänkilontieltä on kymmenen minuutin pyörämatka merenrantaan. Sieltä voi vuokrata kanootin tai kajakin illaksi parilla kympillä. Maailman kaunein saaristo on vuokrapaikasta muutaman melanvedon päässä. Iltapalalle voi pysähtyä vaikka Ison Vasikkasaaren keittokatokselle (allaoleva kuva on sieltä). Ja illaksi kotiin.

Ainiin vielä yksi juttu: ainakin kaksi Toivon taaperoa aloittaa elokuussa samassa sympaattisessa päiväkodissa. Olisi aika huippua, jos taloyhtiömme yhteisöllisyyttä voisi soveltaa myös lasten hakemiseen ja viemiseen! 

Mites taloprojekti?

On kulunut aika tarkkaan kaksi vuotta siitä, kun projektimme lähti todenteolla liikkeelle Vaijojen liityttyä jengiin mukaan. Kaksi vuotta tuntui silloin todella pitkältä ajalta ja moni asia hyvin hyvin epävarmalta. Ja nyt sillä unelmien tontilla seisoo jo unelmien talo! Ihan pientä viilausta se tosin vielä kaipaa... Eihän tämä aina mitään helppoa ole ollut ja ikäviäkin yllätyksiä on matkan varrelle osunut useita, mutta silti en ole päivääkään katunut projektiin lähtemistä. Se on vähän sama kuin lasten kanssa: eihän se aina ole ruusuilla tanssimista, mutta et osaa enää ajatella elämää ilmankaan. Toivosta on jo tullut osa identiteettiä. Jopa siinä määrin, että nykyään saa jatkuvasti vastailla kysymykseen: mites taloprojekti?

Kysyjästä riippuen projektia pidetään joko täysin hulluna tai todella upeena. Varmaan enemmän painottuen tuohon ensimmäiseen. Hullua tämä välillä onkin. Listailin tässä projektin plussia ja miinuksia:

+ Ihanat uudet ystävät ja maailman parhaat tulevat naapurit.
+ Yhteisöllisyys, joka ei rajoitu rakentamiseen. Lapset ovat menossa syksyllä samaan päiväkotiin.
+ Unelmien koti, jota ei olisi voinut saada mitenkään muuten
+ Puusauna, yhteinen piha. Toivon henki
+ Ekologiset ratkaisut
+ Aina joku keksii, miten kinkkisistä paikoista päästään eteenpäin

- Rahaa menee. Liikaa
- Aikataulut eivät pidä. Tuparikutsua ei kannata vielä lähettää.
- Hyvistä tekijöistä ei varsinaisesti ole ylitarjontaa. Sisätöitä tekemään ei meinattu löytää tekijää.
- Voimaton olo, kun ei itse osaa tehdä projektin eteen oikein mitään ja työkuorma jakautuu epätasaisesti
- Välillä mieleen hiipuva epätoivo. Onnistuuhan tämä?

Plussat voittaa miinukset mennen tullen. Miinukset kun on käytännön ongelmia, plussat oikeasti tärkeitä asioita.

Harjannostajaisissa on tunnelmaa

Talomme harjannanostajaisia vietettiin 15.3. Juhlat olivat mukavan välittömät ja aurinko paistoi. Juhlatilana toimivassa Vaijojen asunnossa oli suorastaan lämmin.

Runkourakoitisijamme hommasi virolaisen perinteen mukaisen kranssin talon korkeimpaan kohtaan juhlan kunniaksi. Tämä kranssi piti sitten rakennuttajien käydä hakemassa pois ennen juhlien loppua tai - enpäs muistakaan mitä. No nyt sitä kamaluutta ei kuitenkaan pääse tapahtumaan, koska yhtiömme miehet suorittivat uroteon ja kävivät sahaamassa kranssin pois. 

Kuvassa Heikki pitää rakennuttajan puhetta ja muutamia muitakin puheita kuultiin. Juhlatilaksi valikoitui Vaijojen vielä hyvinkin loft-henkinen asunto. Juhlakansaa viihdytti myös a cappella yhtye, jossa esiintyi myös yksi talon suunnittelijoista, Avarrus-arkkitehtien Hannes!  

Rakennetaanko Toivoa ilmastoystävällisesti?

Samuli Laita kirjoitti jokin aika sitten Helsingin Sanomissa ilmastoystävällisestä rakentamisesta. Juttua oli ilo lukea – eikä vain siksi, että se oli hyvin kirjoitettu ja mielenkiintoinen. Juttu toimi meille Toivon rakennuttajille myös hyvänä checklistinä, josta saattoi tyytyväisenä ruksia lähes jokaisen kohdan hoidetuksi.

Rakenna hiiltä sitovasta puusta.

Meille oli alusta asti selvää, että haluamme puurunkoisen talon. Työmaalta tulvii puuntuoksu kadulle saakka.

Älä rakenna hetteikköön. Täyttäminen lisää päästöjä.

Rakensimme kalliolle.

Tee vain tarvitsemasi asuinneliöt ja -kuutiot. Tee naapurien kanssa yhteisiä tiloja. Valitse puukiuas.

Kunkin asunnon pohja on mietitty todella huolella. Tavoittelemme niitä paljonpuhuttuja tehoneliöitä. Eteisen viereinen kylppäri on samalla kuraeteinen, katon korkeat kulmat hyödynnetään säilytystilana, väliseinät ovat myöhemmin helposti siirrettävissä. Asunnoissa ei ole omia saunoja. Sen sijaan yhtiöllä on reilun kokoinen puusauna yhteisen oleskelutilan yhteydessä.

Valitse energiatehokkaat kalusteet ja valaisimet, käytä ekosähköä.

Ledejä on nykyään tarjolla lähes kaikkeen valaisemiseen. Energiatehokkaat ikkunat lienevät kuitenkin kaikkein ympäristöystävällisimpiä valaisimia. Molempia Toivoon on suunniteltu runsaasti.

Hyödynnä auringon energia. Suuntaa talo oikein. Eristä rakennus hyvin.

Toivo tuottaa lämpöä maalämpöpumpulla ja sähköenergiaa aurinkopaneeleilla. Suunnitteilla on myös asentaa katolle aurinkokeräimet. Vahvasti eristetyt seinät ja MSE-ikkunoiden nelilasiset paketit takaavat, ettei tuotettu lämpöenergia karkaa harakoille. Rakennuksen energialuokka on A, ja tavoitteena on rakentaa passiivitalo.

Joukkoliikenteen pysäkki kävelymatkan päässä talolta.

Vaikka Toivo sijaitsee rauhallisella pientaloalueella, kävelymatkan päässä on tarjolla lähes kaikenkattavat palvelut ja erinomaiset liikenneyhteydet. Pisteenä iin päälle rakenteilla olevalle metropysäkille kävelee kotipihasta kymmenisen minuuttia. Pyörällä pääsee vielä nopeammin.

(Kursivoidut kohdat ovat lainauksia artikkelista: Maailmanloppu ei pelota tarpeeksi. Samuli Laita. HS 17.1.2013)

Katto pään päälle

Meillä on katto! Jollain meistä on jopa jotain seinän tapaista, allekirjoittaneen asunnossa tuolla oikeassa reunassa on kuitenkin vielä aika ilmava tunnelma. Olemme käyneet seisoskelemassa olohuoneessamme ja ihastelemassa näkymiä Niilon ja Venlan parvekkeelta tuolta talon korkeimmasta kohdasta. On kiva ajatus, että naapurin ihanalle kattoterassille pääsee varmasti jatkossakin vierailemaan ja siten toisen onni ei ole itseltä pois. Oma asunto tuntui samalla kertaa pieneltä, isolta, oudolta ja ihan kodilta. Millään ei enää malttaisi odottaa, että pääsee kantamaan muuttolaatikoita ihanaan uuteen kotiin.

Onhan tässä ollut epätoivon hetkiäkin matkalla, mutta jotenkin sitä taas on kumman luottavainen Toivon tulevaisuuteen kun rakennustyömaa alkaa näyttää ihan talolta. Yritämme saada pian julki myös tarkempaa materiaalia myytävästä asunnosta.

Unia ja unelmia

Tässä kohdassa olen seissyt jo monena yönä. En kumma kyllä paljon liiku, seisoskelen vain ja ihmettelen, tunnustelen. Katselen olohuoneesta tästä sohvapöydän tienoilta keittiön suuntaan: vasemmalla takka, oikealla terassi, edessä ruokailutila. Voin melkein tuntea lämpimän hiotun betonilattian varpaideni alla ja takan hehkun poskissani. Huomaatteko, valkovuokotkin on poimittu keittiöntasolle pieneen maljakkoon.

Olen mielikuvissani tässä samassa kohdassa aina, kun puhumme tulevasta Toivon osuudestamme. Hyvin usein siis. Näkymä ja tunnelma alkavat olla jo aika tuttuja, vaikkei niitä ole vielä olemassakaan. Tuleva koti tuntuu yhtaikaa kovin todelliselta ja niin epätodelliselta.

Sisustusurakoitsijaa ollaan vasta valitsemassa. Suunnitelmat on tehty jo kauan sitten, nyt vain vähän viilataan ja valikoidaan. Ja sisustuksella tarkoitetaan tässä väliseiniä, portaita, lattioita, ovia ja kiintokalusteita.

Ensi yönä, jos satun taas mestoille, pitää uskaltautua ainakin eteiseen asti kurkkimaan. 

Aika rientää

Toivoon on taas syntynyt uusi lapsi! Ja se on tyttö! Yhtiömme lapsiluku on tuplaantunut sitten projektin aloituksen ja ensi kesänä pihalla vipeltää ainakin kuusi lasta, viisi poikaa ja se yksi tyttö. Jännityksellä odotamme minkälainen jengi neljänteen asuntoon muuttaa, tulisiko sieltä vaikka lisää tyttöjä?

*******

Marraskuu on ollut kurja ja sateinen, ja rakennustyömaalla näyttää ikävältä. Ei siis tule kuvia ihan viime vaiheista, vaikka homma kuitenkin edistyy ihan lupaavasti. Laitanpa sen sijaan kuvasarjan tonttimme muodonmuutoksesta.

Elokuussa 2011 tontilla oli vielä vanha talo pystyssä. Ja aika paljon puita.

Tammikuu 2012. Talo ja osa puista hävinneet-

Huhtikuussa 2012 odoteltiin rakennuslupaa ja mikään ei edennyt.

Kesäkuussa 2012 loputkin puut olivat lähteneet ja tontilla aloitettiin kaivaminen.

Heinäkuussa mentiin edelleen alaspäin. 

Kunnes elokuussa vihdoin RAKENNETTIIN!

Lokakuussa 2012: Täähän on melkein jo valmis?